Kuulumiset vuonna 2009
Tästä pääset lukemaan vuoden 2008 kuulumisia
Tästä pääset lukemaan vuoden 2007 kuulumisia
22.3.09
Kiirettä pitää, kiirettä pitää. Helmikuun loppu olin niin hektistä ja stressaavaa, että huh huh. Sadan astutus onnistui viimein 26. päivä. Kävin sitä ennen tiistaina ottamassa proget, koska omat hermoni alkoivat jo olla riekaleina. Kyllähän minä sen arvasin, että ensikertalaisena panikoin. Sada ja Kimmo kun eivät tuntuneet olevan yhtään kiinnostuneita toisistaan ja päivät vain kuluivat. Progetestin arvo oli tuolloin tiistaina 6.5 tai jotain vastaavaa (en muista enää tarkkaa lukua). Samana iltana kokeiltiin sitte jälleen astutusta, mutta ei siitä mitään tullut, Sada ei antanut, vaikka Kimmo muutaman kerra yrittikin hypätä.
Ei siinä sitten muuta voinut kun antaa olla. Seuraavana päivänä yritettiin jälleen ja tällä kertaa olisi muuten onnistunut, mutta eivätpä pirulaiset jääneet kiinni. Sitten vihdoin torstaiaamuna olivat koirat kiinni noin 15 minuuttia. Sada se valitti koko ajan enemmän tai vähemmän. Kotiin kun päästiin niin neiti sekosi täysin. Jahtasi vain häntääsä ja välistä yritti purra takajalkaansa. Onneksi rauhottui sitte lopulta. Seuraavana päivänä yritettiin sitten taas ja jälleen olivat 15 min. kiinni. Sada aloitti jälleen saman hännän/jalan jahtaamisen. Lauantaina noin puolen päivän aikaan Sada alkoi vinkua kovasti ulos ja ulkona huomasin, että Sada pissassa on verta. Myöhemmin illalla yritettiin taas astutusta, mutta siitä ei oikein tullut enää mitään.
Sada vain jatkoi ininäänsä ulos ja ravasi koko ajan edestakaisin levottomana. Ulkona se pissasi aina vain veritippoja. Ei selvästikään ollut mitään normaalia menoa, joten ei siinä muu auttanut kuin soittaa ell päivystykseen. Ongelmana oli vain se, että lähes kaikkien eläinlääkäreiden lauantaipäivystys oli jo päättynyt. Lopulta pääsimme kuitenkin Pakkalaan ja siellä varmistivat omat aavistukseni todeksi: Sadalla oli virtsatietulehdus. Sen se oli ilmeisesti saanut astutuksen seurauksena. Onneksti siitä ei pitäisi olla mitään haittaa tiienydelle. Sada sai siten antibioottikuurin ja sillä tulehduskin meni ohi parissa päivässä.
Noin viikko sitten Sadan pissassa oli taas verta ja ehdin jo pelästyä, että nyt sillä on taas tulehdus. Näin eivät asiat kuitenkaan olleet, sillä verta oli vain noin yhden päivän js Sada itse ei ollut moksiskaan. Epäilenkin, että veri johtui istukoiden muodostumisesta. Nyt menneellä viikolla on muutenkin ollut varsin lupaavia merkkejä. Sada on oksennellut muutaman kerran alkuviikosta ja sillä on ilmiselvää pahoinvointia. Se ei syö juuri mitään, varsinkaan aamuisin kun ei kelpaa edes juusto, vaikka se on sen suurta herkkua. Lisäksi Sada juo huomattavasti enemmän vettä kuin normaalisti. Sen seurauksena ulkona saa ravata jatkuvasti. Veden juonti johtuu ilmeisesti sikiöveden uusiutumisesta säännöllisin väliajoin. Sadan seisoessa suorassa takajaloillaan voi myös huomata mahan olevan hieman pömpällään. Ultraan on tarkoitus mennä viikolla 14, joten siihen asti joudutaan vain odottelemaan.
Kennelnimirintamalla tapahtuu myös! Huomasin tuossa viikko sitten, että FCI on hyväksynyt nimeni ja lisännyt sen omaan listaansa nettisivuillaan! Nyt vain odottelen laskua Kennelliitolta, jotta siitä tulee virallisesti minun. Lähiaikoina aion myös avata kennelini nettisivut, jonne olen kirjoitellut vähän yhtä sun toista shiban hoitoon ja kasvatukseen liittyvää. Asiasta siis lisää kun lasku tulee.
15.02.09
Taas on vuosi vaihtunut (ja edellisestä päivityksestä pirusti enemmän aikaa kuin oli tarkoitus). Tässä on taas ehtinyt tapahtua sitä sun tätä etten edes tiedä mistä aloittaa.. Mutta jos nyt vaikka aloitetaan Sadan terveystuloksilla. Yllättävän nopeasti ne sieltä tulivat sen jälkeen kun olin tämän
sirukortin kopion lähettänyt. Sadalla on silmät, polvet ja kyynärät kaikki terveet. Lonkat tulivat takaisin C:nä. Mikälie syynä ollut. En jaksanut alkaa soitella perään ja kysellä asiasta. Epäilisin, että on hieman matala tuo lonkkamalja kun ei eläinlääkäri (johon muuten luotan paljon enemmän kuin näihin Kennelliiton tyyppeihin) sanonut, että olisi mitään vikaa.
Vaikka samapa tuo on. Pääasia, että tiedän lonkkien olevan ok jalostukseen.
Meidän piti tammikuun lopussa mennä Turun näyttelyyn, mutta homma kariutui siihen kun Sada kehitti viikkoa ennen näyttelyä itselleen anaalirauhastulehduksen. Ei siinä auttanut muu kuin mennä eläinlääkäriin tyhjentämään rauhanen. Sada jännitti kuin vietävä eläinlääkäriä, joten se piti rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Kaiken lisäksi karvoja piti ajella pois kun olivat tiellä ja lopuksi pamahti päälle vielä antibioottikuuri. Ei siis mitään asiaa näyttelyyn. Otti kyllä päähän, mutta minkäs teet. Tulee niitä näyttelyitä myöhemminkin.
Helmikuun 7. päivä olin itse Tampereella Traconissa, jonka jälkeen illalla meillä oli pienen Hopeanuoli-faniporukan kanssa jatkot. Tämän jatkojenjärjestäjän luona oli aivan ihana brindle akita-narttu. Oli kyllä juuri sen näköinen kuin toivoisin joskus itsekin saavani. Maanantaina lähdin toisen porukan kanssa Tukholman risteilylle, jolla olikin todella hauskaa. Tuli laulettua ensimmäistä kertaa julkisesti karaokeakin, mutta siitä ei puhuta *köh*. Kun palasin reissulta keskiviikkona, huomasin, että Sadan juoksut ovat alkaneet. Nyt en kyllä voi varmuudella sanoa, että alkoivatko juuri silloin keskiviikkona, vai jo aiemmin tiistaina tai maanantaina. Nyt vain odottamaan tärppejä. Olin tänään Sadan kanssa Lauttasaaressa testailemassa urosten kiinnostusta. Kimmo, jolla Sada on tarkoitus astuttaa, ei kuitenkaan vielä ollut tarpeeksi kiinnostunut. Seuraavan kerran keskiviikkona. Kunhan nyt tämä astutusrumba saadaan hoidettua ja toivonmukaan Sada tiineeksi niin pistän lisää infoa tästä pentutouhusta (en viitsi etukäteen kun kaikki on vielä epävarmaa). Lauttasaaressa hajosi myös Sadan panta, josta olen katkera. Se kun oli niin hyvä sellainen. Pitää mennä huomenna ostamaan uusi. Onneksi on täällä varapanta.
Ei ole muuten kuulunut vielä mitään kennelnimestä. Jos ei enskuussa kuulu niin pitää varmaan taas ottaa yhteyttä Kennelliittoon. Sain tuossa juuri selville, että viime heinäkuun lehdessä olleet nimiehdotukset olivat kaikki kadonneet postin toimesta kun ne oltiin lähetetty FCI:lle. Oman tuurini tuntien en ihmettelisi jos tälläkin kertaa menisi jotain pieleen. En halua toki manata, ei tässä vielä mikään kiire ole. Vaan jos tuo astutus onnistuu, niin haluan kyllä sen nimen ennen pentujen rekisteröintiä.