Vuoden 2007 kuulumiset
03.12.07
Kerrankin lyhyemmällä aikavälillä näitä päivityksiä... Mutta kuitenkin, pientä kertoilua nyt.
Toissa satoi ensimmäisen kerran kunnolla lunta, peräti 10cm. Sada oli aivan innoissaan, loikki aamulenkilläkin kuin gaselli ja veti niin etten itse pysynyt perässä millään kun jouduin auraamattomalla tiellä rämpimään.
Koko aamu meni sitten pihalla riehumiseen ja minä räpsin kuvia sen minkä ehdin. Isä myös lupasi tehdä minulle agilityesteitä. Pitää jossain vaiheessa mennä ostamaan lautoja sun muita tarvikkeita.
Viime viikolla kävin Sadan kanssa Raijaa katsomassa peräti kaksi kertaa. Saipahan neiti kerrankin remuta kunnolla Seiko-pojan kanssa. Seiko tosin yritti aluksi vähän toisenlaisia leikkejä, joista Sada ei oikein pitänyt (Sada nyt ei muutenkaan päästä poikia selkäänsä). Muuten on ollut suht hiljaista kun koirapuistoonkaan ei ole ehtinyt kovin usein. Pitää panostaa siihenkin nyt kun sain omat kiireeni loppumaan ainakin vähäksi aikaa.
Naksutinkoulutus uppoaa Sadaan kuin häkä. Kaikki jutut on Sada tajunnut hetkessä, eikä ole sen kummemmin tarvinnut suorituksia pilkkoa pienempiin osiinkaan. Nyt tosin viimepäivinä on ollut vähän taukoa koulutuksesta kun en koulun takia ole ehtinyt, tai sitten Sada ei ole ollut tarpeeksi nälkäinen juuri sopivalla hetkellä. Mutta nytpä on aikaa panostaa siihenkin.
Lopuksi vielä sanon, että menin ilmoittautumaan kasvattajakurssille. Kurssi on helmikuussa ja sen saa ainakin sopivasti pois alta jos/kun sitten joskus haluan oman kennelin perustaa (hyvin todennäköisesti sen teen ennen Sadan pennuttamista).
22.11.07
Taas sitä saa kirjoittaa oikein pitkän romaanin. Omapahan on vikani kun en useammin päivitä. Kovasti sitä kävi mielessä, mutta ei... No kuitenkin, kovasit on ehtinyt tapahtuakin sitten viime päivityksen.
Elokuun lopussa oli Suomen Shiba ry:n ja Akita ry:n yhteiset kesäpäivät. Siellä sai Sada tutustua vähän muihinkin kaltaisiinsa, mutta täytyy sanoa, että eipä pikkupentu tainnut niin kovasti vanhempia koiria kiinnostaa.
Pääsimme kuitenkin kokeilemaan ensimmäistä kertaa agilityä ja ilokseni sain huomata, että Sada piti siitä kovasti. Puomia olisi neiti jaksanut varmaan mennä edestakaisin koko ajan, mutta myös tunneli ja hypyt menivät hyvin.
Sada ei myöskään pelännyt esteitä, vähän vain varoi ensimmäisellä kerralla. Tästä se agilityura lähtee... Myös toinen näyttely saatiin käydyksi, tosin vähän kyseenalaisella menestyksellä (siitä lisää harrastusosiossa).
Edellisen kerran vuodatuksesta täytyy mainita, että ei Sadalla sittenkään mitään allergiaa ole, luojan kiitos. Oli vain raaka jauheliha vähän liian ärtyisää vatsalle, joten nykyään homma hoituu ihan kypsentämällä. Sada on myös viimeinkin saanut ruokahalunsa takaisin ja syö kuin hevonen. Massaa on ainakin tullut lisää ja karvatkin jo vähän kasvaneet (etenkin lonkiin, jonne ei päälikarva meinannut tulla millään). Takajaloissa on jo hyvät lihakset, ja kyllä se etupuolikin on vankistunut. Eikä ole mikään ihme, kun koirapuistossa Sada pinkoo kuin viimeistä päivää muiden koirien kanssa. On sitä myös tultu kehiteltyä vähän kyseenalainen tapa leikkiä: mennään puremaan toisia koiria perskarvoista ja hännästä.
Syksyn, ja lopulta talven, tultua Sada kehitti itselleen jonkin sortin yskän. Viivyttelin eläinlääkärille menoa, joten varmuudella en osaa sanoa mitä se oli. Eläinlääkäri sanoi sen todennäköisesti olevan kurkkutulehdus, mutta ei sitä tiedä vaikka ihan kennelyskäkin olisi ollut, sitä kun oli nyt liikkeellä. Mutta oli se sitten mitä tahansa, niin meni sekin ohi. Nyt on neiti taas täynnä energiaa. Murrkuikä on pahimmillaan ja rajoja koetellaan kaikessa. Päätin muutama päivä sitten aloittaa naksutinkoulutuksen, jotta saisi tuon neidin viimein kunnolla koulutettua. Nähtäväksi jää, millaisia tuloksia saadaan aikaan.
05.08.07
Tänään oli Sadan eka näyttely Helsingin Vinttikoirakeskuksessa. Tulos nyt ei ollut mikään päätähuimaava, mutta en kyllä oikein odottanutkaan mitään sellaista.
Tuloksena siis kolmas sija. Itse arvostelu oli kuitenkin ihan lupaava, taisi sijoitus johtua omasta kokemattomuudestani ja Sadan kävely ja seisontakaan ei ollut mikään maailman paras.
Mutta oppia ikä kaikki, seuraavaan näyttelyyn osaan varautua paremmin. Muutenkin Sada on hieman jäljessä kehityksen suhteen, joten rauhassa pitää tässä vain odotella, että tyttö kehittyy.
Muutenkin juoksut saivat aikaan nirsoilun puhkeamisen ja tärppipäivien jälkeen on tyttö syönyt huonosti. Aina on kova työ keksiä jotain uutta kun edellinen ruoka alkaa kyllästyttää parin päivän päästä.
Pari päivää sitten kävimme katsomassa myös Sadan äitiä, Yokoa, Espoossa. Ei ollut äidinrakkaudesta tietoakaan kun Yoko hyökkäsi Sadan kimppuun heti ovensuussa. Myöhemmin sitten kun rauhoituttiin, alkoi ahdistelu ja nylkytys-yritykset. Sada parka sai olla koko ajan sohvalla turvassa.
Sadalla taitaa myös olla jonkin sortin allergia ja yritänkin nyt kovasti saada selville mikä sen aiheuttaa. Tästä vain lisää vaikeutusta ruokintaan, huoh. Mutta eiköhän se tästä. Päivä kerrallaan niin kaikki sujuu joutuisasti.
29.06.07
Sada tuli meille 22.4.2007 ollen siis lähes nelikuukautinen. Sada Olikin varsinainen onnenpotku, sillä olin varautunut odottamaan syksyyn asti.
Mutta sitten Natural Kennelin Raija Laakso mainitsi Sadasta, joka kaipasi kotia ja ei siinä mennyt kuin pari viikkoa kun kotona tepasteli pikku riiviö.
Alku oli yhtä hullunmyllyä, sillä meillä on myös kaksi vanhaa kissa, jotka edelleen pelkäävät Sadaa. Sittemmin tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua ja saimme kaiken tarvittan hankittua ja Sadakin sopeutui jo uuteen kotiinsa.
Sadan nimi oli oikeastaan aluksi Sade, mutta puolenvuoden iän kynnyksellä päätti emäntä vaihtaa nimen japanilaiseen toivoen samalla, että ainaiset sateet lakkaisivat (tuntui todella siltä että Sadan nimi manasi sateita tännepäin).
Samaan aikaan alkoivat myös Sadan ensimmäiset juoksut, totta kai juuri kun olisi pitänyt mennä pentukurssille. Sadan juoksut alkoivat muutenkin aika aikaisessa, sillä puolivuotissyntymäpäivään oli aikaa vain viikko ja yksi päivä. Juoksun aikaan Sada myös muuttui aika rasittavaksi lenkkikumppaniksi. Aina pitää haistella joka puskaa piiiitkään ja vetää toisen koirien luo niin, että meinaa tukehtua. Nähtäväksi jää kuinka paljon luonne muuttuu juoksujen jälkeen.