Vuoden 2008 kuulumiset
22.12.08
Taitavat nämä olla vuoden viimeiset kuulumiset, sen verran kiirettä pitää. Paljon on taas ehtinyt tapahtua (tai no, paljon ja paljon..).
Sanonpahan, että jes! Ensinnäkin Sadan terveystulokset olivat kaikki hyviä, polvet, silmät ja kyynärät kaikki täysin ok, lonkat lähtivät B:nä Kennelliittoon. Lisäksi neiti pudotti karvansa, joten eipä harmita enää sekään, että en päässyt Voittajaan. Tosin kävin kyllä katsomassa turistina. Hienoja olivat koirat. Reissulta tarttui mukaan pentukori toivonmukaan keväällä tulevalle pentueelle, sekä ihana shiba-rintaneula ja Sadalle kauan etsimäni kullanvärinen puolikuristava panta näyttelyjä varten.
Tosin ei jotain hyvää ellei jotain pahaakin. Sain viimeviikon lopussa kirjeen Kennelliitosta, että eivät he voi antaa lausuntoa Sadan röntgenkuvista ennen kuin puuttuva tunnistusmerkintä kortti on toimitettu heille. Olen että häh?. Sada kun on tunnistusmerkitty jo ihan pentuna ennen luovutusikää ja kaikki dokumentitkin on niin ihmettelin vähän. Soittelin sitten sinne sun tänne ja lopulta valkeni, että siitä ilmoituksesta on puuttunut sekä virallinen nimi, että rekisterinumero. Ei ihme, että ei ole tieto menny perille asti kun ei sitä ilman tietoja voida yhdistää oikeeseen koiraan. Korjasin sitten tiedot itse korttiin ja laitoin kopion menemään postissa. Toivonmukaan nämä hommat nyt saadaan kuntoon ettei enää tulevaisuudessa tarvitse selvitellä. Ja sen rekisteritodistuksen sietää tulla ajoissa takaisin, jotta ei tarvitse sitten Turun näyttälyssä alkaa selitellä, että joo joo se on Kennelliitossa ja bla bla bla.
Meillä kävi myös Monokuro -kennelin kasvattaja Meri kylässä pikku-Ukon kanssa. Ukko on tällä hetkellä n. 4 kuukautinen Norjasta tuotu pentu. Vierailu oli ensimmäinen kerta kun meillä oli toinen vieras koira kylässä. Sada kuitenkin suhtautui oikein hyvin ja kunhan ensin hetken nuuskuttelivat, oli pyörremyrsky valloillaan. Molemmat riehuivat kuin mikäkin, kolme tuntia putkeen. Sadan suhteen olikin aika ihme kun ei tuo tyttö yleensä ole vieraista pennuista välittänyt liiemmälti. Tosin kaipa se johtui siitä shiban vetovoimasta :). Siinä kuitenkin näki, että kyllä se seura sopisi Sadallekin. Merin ja Ukon lähdettyä Sada etsi Ukkoa kaikkialta. Ehkä, jos hyvin menee, niin ensi vuonna saa sitten Sadakin seuraa....
Ja tiedotetaan vielä näitä kennelnimi-asioita. Heti kun ehdin sanoa, että ei mitään vastausta tule, niin tulihan sieltä. Melkein kaksi viikkoa siihen meni, mutta kuitenkin. Sanoivat, että ehdotukset on seuraavassa, eli tuolloin marraskuun lehdessä, ja siellähän ne olivatkin. Nyt ovat nimet lähteneet jo FCI:n toimistoon Belgiaankin, joten tuskin enää kovin kauan menee kunnes sen nimen saan.
01.11.08
Tällä kertaa on aika vähän kerrottavaa. Kerrankin. Suurin asia on varmaankin se, että olen alkanut barffata Sadan kanssa. Barf siis tarkoittaa raakaruokintaa. Nykyään Sadan ateriat koostuvat aamuisin lihasta ja kasvismössöstä ja iltaisin broilerin siivistä. Tässä nyt lähiviikkoina aion tuoda vähän vaihtelevuutta lihaan. Tällä hetkellä syötän pelkkää raakaa sika-nauta jauhelihaa. Joukkoon pitäisi saada sisäelimiä ja kalaa kerran pari viikossa, mutta enpä ole vielä saanut ostetuksi niitä.
Tänään oli myös SSKY:n päänäyttely, eli siis erikoisnäyttely. Sada sai tulokseksi EH:n. Tuomari oli ihan kiva, mutta järkyttävän hidas. Kehä oli myöhässä about kaksi tuntia. Kerta meillä ei vieläkään ole hankittuina retkituoleja, oli meikäläisen jalata aika kipiät kun kotiin pääsin. Sada kanssa oli väsynyt. Neiti on nukkunut koko illan.
Tämä näyttely olikin sitten viimeinen tänä vuonna. Olisin mennyt Voittaja-näyttelyyn, mutta kerta Sadan terveystarkastus sattuu olemaan 8.12, ei messariin (12.12) ole mitään asiaa. Ehkä sitten Turkuun tammikuussa.
Eilen myös pesin Sadan pitkästä aikaa ja ihan kokeeksi myös föönasin. Sada ei onneksi pistänyt mitenkään pahemmin hanttiin. Neiti enempikin alistui ja yritti vaivihkaa hiipiä askel askeleelta karkuun. Sitä sai koko ajan repiä koiraa takaisin ja käyttää ties mitä jalkapihtejä apuna, että tuo pysyi edes jonkin aikaa paikallaan. Mielenkiintoinen kokemus oli sekin. Koko hommaan pesuineen kaikkineen meni noin tunti. Föönaamisessa kestää, koska turkki on vaikea saada pohjaa myöten kuivaksi.
Kennelnimen ehdotuksiani odottelen edelleen ilmestyväksi Koiramme-lehdessä. Siitä on nyt yli puolivuotta kun postitin hakemuksen. Lähettelin mailiakin Kennelliittoon ihan vain kysyäkseni, että ovatko ylipäänsä saaneet paperit. Ei sieltä mitään vastausta ole tullut ja tuskin tuleekaan. Saas nähdä miten tämä asia kehittyy.
06.10.08
Ei kyllä puoli vuotta on aivan liian pitkä aika olla päivittämättä. Taas joudun kirjottamaan kauhean romaanin. Kommentoidaan nyt eka tuota ruokahalua. Sadan ruokahalu on muuten kohtuullinen, mutta aina juoksujen jälkeen (kuten viime päivityksen aikaan) Sada aloittaa paaston. Sitä kestää jonkin aikaa ja meikäläinen ei ainakaan enää jaksa välittää vähäänkään syökö tuo neiti vai ei. Olkoon syömättä jos tahtoo, ei se siihen kuole. Ja sitten muihin asioihin. Kävimme maaliskuussa Tampereen näyttelyssä, josta tuli ERI! Ehkä tuolla on toivoa saada vielä joskus sertitkin kasaan.. Toukokuussa kävimme puolestaan Aptus Show näyttelyssä Helsingissä. Sada päätti mennä pudottamaan karvat juuri sopivasti ja minä hölmö menin viemään tuon rumiluksen sinne.
Tuloksena H juuri karvattomuuden takia. Mukava pudotus viimekerrasta (not).
Tuossa keväällä aloin myös toimia HSKH:n näyttelyjaoksessa. Järjestimme keväällä ja nyt syksyllä näyttelyharjoittelukurssit, joissa toimin yhtenä ohjaajista. Oli kivaa hommaa, sääli vain kun en voinut Sadaa ottaa mukaan, olisi tehnyt sillekin hyvää. Saa tosin nähdä pystynkö ensi keväänä jatkamaan kun tulee pääsykokeet eteen (vietän siis välivuotta tällä hetkellä). Viimekuussa järjestimme myös Match Shown, jossa itse toimin kehätoimitsijana ja muuten vaan talkootyöläisenä. Kivaa oli. Sadakin pääsi kehään kun eräältä junior handlerilta puuttui koira. Tarjosin sitten Sadaa ja kelpasi. Ja menivätpä sitten vielä voittamaan jh:n :). Saipahan Sada kerrankin osakseen kunnon handlausta.
Keväällä kävin myös Japanissa. Siinä toteutui yksi unelmani^^. Bongasin siellä 10 shibaa ja voi että kun olivat upean näköisiä! Tuliaisiksi toin sieltä ties minkälaista shiba-krääsää, mutta myös upean (ja kalliin) näyttelyhihnan ja -pannan Sadalle.
Kesäkuussa otimme ensin osaa Roturace-tapahtumaan. Kyseessä on siis koirien kilpajuoksu, jossa on neljän koiran joukkueet. Saimme kokoon kaksi shiba-joukkuetta. Sadan joukkueen nimi oli viimevuotisen joukkueen perintönä Salamashibat (toinen oli joukkue puolestaan Kipinöivät kippurat). Salamashibat pärjäsivätkin todella hyvin, oli vähällä ettei peräti palkinnoille päässyt. Sijoitus oli neljäs ajalla 16.48. Olin yllättynyt siitä miten nopea Sada oli. Vieheen perässä oli tosi kiva juosta shibojen toiseksi nopein aika 8.19 ja lopussa ei neiti meinannut päästää vieheestä irti millään, eihän nyt saalista voi jättää kun kerta sen perässäkin joutui juoksemaan :D.
Kesäkuussa oli myös shibayhdistyksen kesäpäivät samassa paikassa kuin viimevuonna, eli Punkalaitumella. Tällä kertaa olimme siellä kaksi yötä ja mukavaa oli. Kukaan ei tällä kertaa ärhennellyt Sadalle, päin vastoin. Sada sai varsinaisen ihailijan Whopper-nimisestä shibasta. Poika ei meinannut jättää Sadaa rauhaan millään ja kuulemma oli yölläkin itkenyt rakkautensa perään. Agilityäkin kokeiltiin taas, Sada tuntui taas nauttivan. Jos vain neiti kuuntelisi käskyjä niin voitaisiin alkaa oikein tosissaan harjoitella. Mutta ainakin sain Sadan vihdoin menemään A-esteen. Työtä siinä tosin oli, sillä millään ei neiti olisi uskaltanut nousta ylös asti. Sitten kun lopulta nousi ja tajusi, että ei siellä mitään kamalaa ollutkaan, niin sitten oltaisiinkin menty koko ajan edestakaisin estettä. Osallistuimme myös kiihdytyskisaan (sama meininki kuin Roturacessa, yksilöversio vain). Sada juoksi kolmanneksi! Nopeampia olivat vain Yume (nopein shiba myös Roturacesa) ja Sani-amerikanakita. Pitäisi kyllä ryhtyä treenaamaan Sadaa oikein kunnolla, kerta sillä juoksijanlahjoja on.
Sadan juoksut alkoivat heinäkuun loppupuolella. Juoksuväli näyttäisi olevan about 7 kuukautta, joten seuraavat pitäisi olla tammi-helmikuun vaihteessa. Tällöin Sada on myös tarkoitus astuttaa, kunhan vain terveystulokset ovat ok. Mutta se siis jää vielä nähtäväksi, joten siitä lisää tulevissa päivityksissä. Joka tapauksessa juoksut aiheuttivat taas syömättömyyskuurin, joka on nyt viimein hiipumassa. Kohta päästään taas palaammaan normaaliin elämään. Karvoja tosin tuo neiti pudottelee paraikaa, joten saa nähdä käykö samoin kuin Aptuksessa kun ensikuun alussa pitäisi erkkariin mennä.
Toissa päivänä kävin Rajasaaressa tapaamassa Sadan emää Yokoa ja Ruska-sisarta. Ruska ja Sada ovat naamasta ihan samannäköisiä. Ainoastaan väreissä on eroa; Ruskalla on kauniinpi punainen kuin Sadalla *kateellinen*. Tapaaminen oli oikein mukava ja sai nauraa koirien touhuille. Sadaa ei tapansa mukaan kiinnostanut mikään pätkääkään kun taas Ruska oli kokoajan rähisemässä ja haastamassa riitaa muiden kanssa. Yoko juoksi jossain puskissa itsekseen. Shibamainen viikonloppu jatkui myös eilen, sillä olin Siltalan puistossa yhdistyksen foorumilla sopimassamme tapaamisessa. Valtasimme yhden koirapuiston kokonaan ja olikin mielenkiintoista katsoa kuinka kippurat touhusivat. Whopper oli myös mukakana ja heti Sadan kimpussa, Sadaa taas ei kiinnostanut herra pätkääkään, mutta nelikuista Aikoa piti käydä vähän pölläyttämässä jostain ihmeen syystä. Muutoin neiti vain istuksi ja vältteli poikia. Ja vihdoin sain kaiken oleellisen käsiteltyä. Taisi tulla pisin tähänastisen pisin kirjoitus.
29.02.08
Taas on aika vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ja pihkat muuten mistään Sadan suuresta ruokahalusta; ei mennyt kuin muutama päivä niin neiti aloitti nirsoilun oikein olan takaa. Taisi varmaan vain syödä varastoon aikaisemmin. Tuossa meni pari viikkoa niin, että hädin tuskin neiti söi yhtään mitään. Nyt kuitenkin taitaa pikku hiljaa mennä ohi tuo touhu, sillä päätin vetää oikein tiukkaa linjaa ruokinnan kanssa; se oli "joko syöt nyt, tai et syö ollenkaan", joten nyt ehkä osaa neiti arvostaa ruokaa paremmin (äsken meni jopa ruoan sekaan sekoitetut nappulat!)
Kaikkea muutakin on ehtinyt tapahtua, ensiksikin se, että läpäisin kasvattajakurssin helposti, ja nyt on kennelnimi hakusessa. Todennäköisesti joskus syksyllä sen saan, jahka ehtivät joka paikassa ne paperit käsitellä. Toinen vähän ikävämpi tapahtuma on se, että mursin heti kurssinjälkeisenä maanantaina vasemman ranteeni kun liukastuin jäisellä tiellä. Onneksi oli pelkkä hiusmurtuma ja saan kipsin pois nyt tulevana maanantaina. Hyvä niin, sillä tässä menevät jo hermot pikkuhiljaa. Kolmanneksi voisin vielä sanoa, että ah ihanaa kun Sada on viimeinkin rauhoittunut ja tottelee jo huomattavasti paremmin kaikessa. Kun vielä tuo ruokailu palautuisi ennalleen niin...
Suht rauhallista on ollut, koska en itse ole enää koulussa (lukuloma) voin viettää päivisin enemmän aikaa Sadan kanssa. Olemmekin jälleen taas käyneet monena päivänä koirapuistossa kerta pojat suostuvat viimein antamaan Sadalle rauhan. Tosin tänään yksi sinnikäs uros ahdisteli Sadaa niin paljon, että oli pakko lähteä aikaisemmin, sillä Sadalta meinasivat mennä hermot. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Sadan rähisevän toisille yhtä paljon ja olin sitä mieltä, että tarpeeksi pitkään jos odotti niin Sada puraisee toista oikeasti. Muutaman viikon varmaan joutuu vielä odottamaan, että hajut lähtevät kunnolla.
Minulla vaan ne ylioppilaskirjoitukset lähestyvät. Olen hieman huolissani matikasta, toivottavasti saan sen läpi. Joka tapauksessa juuri ennen kirjoitusten loppua on myös Tampereen näyttely, jonne olemme menossa. Sitten tuleekin paussi kun reissailen vähän pitkin mualimoo maaliskun lopun ja huhtikuun aikana. Toukokuussa sitten taas... Mutta eipä tässä varmaan muuta ole, hiljaiseloa kun eletään niin ei mitään suurempaa tapahdu.
26.01.08
Taas yli kuukaus viime päivityksestä ja melkein kaksi viime kuulumisista. Puolustaudun sillä, että koulussa oli niin stressaavaa, että piti vähän jättää muita hommia vähemmälle. Eikä tässä olisi aikaisemmin ollut mitään kerrottavaakaan... Mutta asiaan, eli Sada täytti joulukuun lopussa vuoden, ja nyt huomenna Sada täyttää jo 13 kuukautta, aika lentää.
Itse vietin joulun lapissa, mutta uutena vuonna olin täällä kotona Sadan kanssa. Ilta ja yö meni todella hyvin, sillä Sada ei näytä piittaavan raketeista, vaikka tuossa nurkan takana ihmiset niitä ampuivatkin. Tiedä sitten vuoden päästä kun olen kuullut erinäisiä kauhutarinoita miten on käynyt muilla... Mutta kuitenkin, vuosi alkoi ihan mukavan rauhallisesti, tosin Sada alkoi enteillä juoksuja jo joulunaikaan ja sitten 7. päivä ne sitten alkoivat. Viime päivinä koko homma on vain pahentunut ja Sada raiskaa sekä minun, mutta etenkin isäni jalkaa koko ajan. Ja ei muuten komentaminen auta. Isää ei totella ollenkaan ja minua vain vaivoin silloin kun rähähdän oikein kunnolla tai puren niskaan (jota en mielläni tee, koska siitä saa kivasti karvoja suuhun). Jos ei homma kohta lopu niin alan tulla hulluksi.
Tänään kävimme Turussa näyttelyssä, kyseessä oli Sadan kolmas näyttely ja samalla ensimmäinen virallisessa luokassa. Tuloksena oli EH ja Jun 2. Mahtava tulos omasta mielestäni kun vertaa aikaisempiin sähellyksiimme. Tosin vieläkin saisi neidin kehäkäytös parantua. Pitkät ajomatkat ja jännitys paikanpäällä saivat Sadan ihan väsyksiin ja tätä kirjoittaessani neiti makaa tuossa vieressä aivan unessa. Kerrankin on tiedossa rauhallinen ilta, sentään.
Liekö sitten juoksujen seurausta tai jonkin muun takia, mutta Sada on alkanut syödä kuin hevonen. Viime päivinä on mennyt helposti kolme varsin isoa ateriaa päivässä. Syöppöpäiviä ennen edellisistä juoksuista asti Sada on juuri ja juuri syönyt kaksi kertaa päivässä ja silloinkin usein jättänyt rippeitä. Nyt oli muutama paastopäivä (liekö tärppipäivät olleet) ja sen jälkeen alkoi ahminta. Toivottavasti tämä vauhti pysyy yllä niin saadaan tuohonkin neitiin vähän massaa lisää. Hyvällä tuurilla kasvavat ne karvatkin lopulta kunnolla.
Eipä paljoa muuta tällä kertaa. Ensi viikolla tosin on minulla kasvattajakurssi, josta toivottavasti pääsen läpi niin voin miettiä mitä teen jatkossa näiden kasvattajasuunnitelmieni kanssa. Koulu loppui myös (mitä nyt ylioppilakirjoitukset vielä ovat, mutta ne nyt ovat vain yksittäisiä päiviä), joten nyt on myös enemmän aikaa keskittyä Sadan kanssa touhuiluun.