Sada
Nimi: Natural Yo-Tai-Mi "Sada"
Syntynyt: 27.12.2006
Rekisterinumero: FIN16069/07
Rotu: shiba
Sukupuoli: narttu
Väri: punainen
Kasvattaja: Raija Laakso
Omistaja: Elina Kortema
Isä: V-00 PMV-01 FIN MVA VULPECULA NOZAMI
Emä: NATURAL YOKO-TAI
Luonne
Sada on shiba, josta löytyy asennetta. Useimmiten Sada tulee kuin pyörremyrsky ja valloittaa mielen. Koko sinä aikana kun Sada on meillä ollut, en ole nähnyt sen pelkäävän mitään, vaan Sada menee aina rohkeasti (ja usein myös vauhdikkaasti) naamallaan shibamainen hehee-virne kohtaamaan uuden asian. Vasta viimeaikoina parina kertana lenkillä ollessamme Sada väisti kahta asiaa: epämääräistä tuulessa hiljakseen liehuvaa pressua ja pyörätelinekatosta (mikä lie viritelmä oli eräällä pihalla). Toiset koirat ja ihmiset mennään aina nuuskimaan ja sitten ihmetellään jos toinen sattuukin ärähtämään. Usein näin sattuessa Sadan ilme on jo sellainen ikään kuin se kysyisi "no mikäs tuota oikein risoo?".
Kotona Sada on yleensä hyvin rauhallinen, mitä nyt joskut parit shibahepulit tulee vedettyä. Aamulla (viikonloppuisin) herään yleensä siihen kun Sada tulee hellästi tökkimään kuonollaan käsivarttani. Yön se on viettänyt jalkopäässäni (jonne se usein menee iltaisin jo etukäteen odottamaan, että itsekin tulisin nukkumaan), ja noin kymmenen aikaan aamulla on viimeistään aika lähteä lenkille. Hyvin nopeasti tulee Sadan luonteen toinen puoli esiin; jos ei kaikki tapahdu heti kun neiti haluaa, niin otetaan kovemmat otteet käyttöön. Aamulla se tarkoittaa tassulla tarmokkaasti tökkimistä ja lopulta järkyttävää valituskuoroa. Sadan tyyli ilmaista, että nyt on pakko päästä ulos, on hyvin selkeä. Sadan ääni kuulostaa välistä samalta kuin tuskissaan valittavan ihmisen ja ensi kertaa äänen kuullessaan luulee helposti neidillä olevan paljon suurempi hätä kuin mitä todellisuudessa (yleensä kyse ei ole sen kummemmasta ja pisutkin tehdään vasta piiitkän ajan päästä... piti vain päästä lenkille :P).
Sada on myös oikea pusuttelia, monta kertaa ollessani tietokoneella (vietän tämän härvelin ääressä monta tuntia päivässä) Sada tulee tökkimään jalkaani ja kun sitten rapsuttelen neitiä, alkaa hillitön nuoleminen. Samoin käy milloin tahansa kun silittelen tai rapsuttelen. Naama tulee pestyä aina silloin tällöin totaalisesti, samoin korvat. Aamusella myös paljaat jalat saavat oman osansa.
Sanoin, että Sadassa on asennetta, ja nyt sitä tulee. Useimmiten lenkille lähdettäessä jos porukka on Sadan mielestä liian hidasta päättää neiti pistää vähän vipinää hitaan isäntäväen kinttuihin. Aluksi mennään puremaan varpaita, sitten käydään napsimassa kaikkea kiellettyä, kuten sukkia ja tohveleita. Ja näitä saaliita ei sitten ihan helpolla saakaan takaisin. Sadan silmissä on tietty pilke aina kun se tekee jotain kiellettyä, ja Sada päästää yleensä tavoittelijan hyvinkin lähelle, kunnes viime hetkellä pinkaisee karkuun. Tässä ei yleensä auta muu kuin ahdistaa neiti nurkkaan.
Vahtikoiran luonnetta neidistä löytyy myös. Kaikelle epäilyttävälle täytyy hieman haukahtaa (yleen pieni buf buf). Ovikellon soidessa haukutaankin sitten oikein kunnolla. Agressiivinen Sada ei kuitenkaan ole. Kertaakaan en ole nähnyt Sadan murisevan kenellekään, en ihmiselle, enkä koiralle. Sada onkin kaikkien kaveri. Pojat tosin saavat kyytiä jos luulevat Sadasta liikoja, mutta eipä poikien tarvitsekaan siellä selässä koko ajan hyppiä.
Pieni sisupussi on mitä mielenkiintoisin luonne ja ei sitä voi kuin iloita kun Sada joka kerta tullessani kotiin tulee minua vastaan häntä rajusti viuhtoen ja korvat lentokoneasennossa shibahymy kasvoillaan. Niin kuin sanoin, Sadassa on asennetta.